[site.common.supportFunctions]
Sisällysluettelo
Koulun biologia Sisävedet

Linkkilista
Nettitehtäviä
Luku 7.
Sivu 34, tehtävä 11
Selvitä linkin avulla mitä muita rapuja Suomessa on.
Luku 12.
Tehtävä 10
Selvitä Suomen 2000-luvun ennätyskalat tilaston avulla kuinka suuria ovat seuraavat suurimmat saaliskalat:
Ahven
Hauki
Merilohi
Silakka
Särki
Luku 18.
Sivu 80, tehtävä 7 c)
Selvitä, miten lokkeja voidaan hävittää kaatopaikoilta.
HSY:n Jätteenkäsittelykeskuksen lokkiraportti (pdf.)
Luku 19.
Parityö vesinisäkkäistä
Sivu 97
Lisätietoa halleista:
Luku 24.
Sivu 116, tehtävä 8
Selvitä Itämeriportaalin levätiedotuksen avulla, mikä on Itämeren levätilanne tällä hetkellä.
Luku 25.
Sivu 117, tehtävä 1
Itämeren eri osien lämpötilat tällä hetkellä Itämeriportaali
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Käsitteitä
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Sisävesitilastoja
Tilasto ennätyskaloista.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ryhmätyöaineistoja
Voit käyttää tätä tekstiä ryhmätöiden pohjana.
Harjus
Harjuksen tuntomerkkinä on suuri selkä- ja rasvaevä. Harjus on virkistyskalastajille mielenkiintoinen saaliskala, sillä sen pyynnissä voidaan käyttää monia eri pyyntitapoja
perhokalastuksesta verkkopyyntiin. Harjuksen levinneisyysalue käsittää koko Pohjois-Suomen Oulujoen vesistöalueelta pohjoiseen. Sitä tavataan myös monissa Pohjanmaan joissa
sekä paikoitellen Itä- ja Keski-Suomessa. Vesien luonnontilan muutokset, jotka ovat seurausta jätevesien laskusta, vesivoimaloiden rakentamisesta ja tehokkaasta kalastuksesta, ovat heikentäneet harjuskantoja varsin paljon. Harjus viihtyy karuissa, viileissä järvissä ja joissa. Sen tapaa järvien ja meren karikoilta ja kivikkorantojen läheisyydestä. Virtaavissa vesissä harjukset ovat runsaimmillaan vuolaimpien koskien reunoilla ja heikkovirtaisissa koskissa. Harjus kutee huhti–toukokuussa. Silloin sukukypsät yksilöt vaeltavat talvehtimisalueiltaan kudulle jokien matalille sorapohjaisille virtaaville paikoille tai järvien ja meren selkäkarikoille. Kutualueelle saapuvat harjusurokset
valtaavat muutaman neliömetrin kutureviirin, jota ne puolustavat toisia vastaan. Kuteva naaraskala kaivaa soraan matalan kutukuopan ja laskee sinne mädin, jonka uros hedelmöittää. Mäti kehittyy muutamassa viikossa, ja kuoriuduttuaan poikaset hajaantuvat sopiviin suojapaikkoihin ravinnonhakuun. Aluksi
ne syövät veden mukana kulkeutuvia planktonäyriäisiä, mutta alkavat koon kasvaessa syödä isompia ravintoeläimiä, kuten hyönteistoukkia, kotiloita ja simpukoita. Ympäristöolojen mukaan harjus saavuttaa kalastuslain määrittämän 30 cm:n alamitan 4–8 vuotiaana. Isot harjukset käyttävät ravinnokseen myös pikkukaloja ja pintahyönteisiä. Siksi harjus sopii myös perhokalastajien kohteeksi.