Mene sisältöön

[site.common.supportFunctions]

Sisällysluettelo

Lisää ostoskoriin

Koulun biologia Sisävedet

kb_sisavedet_logo_100.jpg

Linkkilista

> Avaa linkkilista

Nettitehtäviä

Luku 7.

Sivu 34, tehtävä 11

Selvitä linkin avulla mitä muita rapuja Suomessa on.

Raputietokeskus  

Luku 12.

Tehtävä 10

Selvitä Suomen 2000-luvun ennätyskalat tilaston avulla kuinka suuria ovat seuraavat suurimmat saaliskalat:

Ahven

Hauki

Merilohi

Silakka

Särki   

Luku 18.

Sivu 80, tehtävä 7 c)

Selvitä, miten lokkeja voidaan hävittää kaatopaikoilta.

HSY:n Jätteenkäsittelykeskuksen lokkiraportti (pdf.)  

Luku 19.

Parityö vesinisäkkäistä

Sivu 97

Lisätietoa halleista:

Itämeriportaali

MMM Vapaa-ajankalastus  

Luku 24.

Sivu 116, tehtävä 8

Selvitä Itämeriportaalin levätiedotuksen avulla, mikä on Itämeren levätilanne tällä hetkellä.   

Luku 25.

Sivu 117, tehtävä 1

Itämeren eri osien lämpötilat tällä hetkellä Itämeriportaali

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Käsitteitä

> A - J

> K - L  

> M - R

> S - Y

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sisävesitilastoja

Tilasto ennätyskaloista.

> Avaa Excel-tiedosto

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ryhmätyöaineistoja

Voit käyttää tätä tekstiä ryhmätöiden pohjana.

Harjus

Harjuksen tuntomerkkinä on suuri selkä- ja rasvaevä. Harjus on virkistyskalastajille mielenkiintoinen saaliskala, sillä sen pyynnissä voidaan käyttää monia eri pyyntitapoja

perhokalastuksesta verkkopyyntiin. Harjuksen levinneisyysalue käsittää koko Pohjois-Suomen Oulujoen vesistöalueelta pohjoiseen. Sitä tavataan myös monissa Pohjanmaan joissa

sekä paikoitellen Itä- ja Keski-Suomessa. Vesien luonnontilan muutokset, jotka ovat seurausta jätevesien laskusta, vesivoimaloiden rakentamisesta ja tehokkaasta kalastuksesta, ovat heikentäneet harjuskantoja varsin paljon. Harjus viihtyy karuissa, viileissä järvissä ja joissa. Sen tapaa järvien ja meren karikoilta ja kivikkorantojen läheisyydestä. Virtaavissa vesissä harjukset ovat runsaimmillaan vuolaimpien koskien reunoilla ja heikkovirtaisissa koskissa. Harjus kutee huhti–toukokuussa. Silloin sukukypsät yksilöt vaeltavat talvehtimisalueiltaan kudulle jokien matalille sorapohjaisille virtaaville paikoille tai järvien ja meren selkäkarikoille. Kutualueelle saapuvat harjusurokset

valtaavat muutaman neliömetrin kutureviirin, jota ne puolustavat toisia vastaan. Kuteva naaraskala kaivaa soraan matalan kutukuopan ja laskee sinne mädin, jonka uros hedelmöittää. Mäti kehittyy muutamassa viikossa, ja kuoriuduttuaan poikaset hajaantuvat sopiviin suojapaikkoihin ravinnonhakuun. Aluksi

ne syövät veden mukana kulkeutuvia planktonäyriäisiä, mutta alkavat koon kasvaessa syödä isompia ravintoeläimiä, kuten hyönteistoukkia, kotiloita ja simpukoita. Ympäristöolojen mukaan harjus saavuttaa kalastuslain määrittämän 30 cm:n alamitan 4–8 vuotiaana. Isot harjukset käyttävät ravinnokseen myös pikkukaloja ja pintahyönteisiä. Siksi harjus sopii myös perhokalastajien kohteeksi.

 
 

Sivun alkuun