Otava

Miten kirjat syntyvät

Hei, täällä Tatu ja Patu. Olemme pallopäiset veljekset Outolasta.  Meidät ovat luoneet kirjailija- ja kuvittajapari Aino Havukainen ja  Sami Toivonen. Olemme tarkkailleet heitä jo monta vuotta, joten tunnemme heidät melko hyvin. Aino ja Sami ovat naimisissa (keskenään) ja heillä on kaksi tytärtä. He asuvat ja tekevät töitä puisessa talossa, joka sijaitsee Raisiossa.

Työkseen Aino ja Sami puuhastelevat lastenkirjoja. Meistä se näyttää aika kivalta hommalta. He istuskelevat kahvilassa rupattelemassa keskenään ja näpräävät kotona jotakin työpöytiensä äärellä. Tai no, aina kun he alkavat tehdä uutta kirjaa, he huokailevat paljon, tuijottelevat seinää hajamielinen ilme kasvoillaan, levittelevät papereita ympäri kotiaan ja juovat ihan liikaa kahvia. Tai istuvat kahviloissa, jonne he raahaavat aina repullisen vihkoja, jotka ovat täynnä suttuisia piirroksia ja epäselvää kirjoitusta. Ja juovat taas kahvia. Olemme muistuttaneet heitä siitä,
että kahvi on epäterveellistä (jos juo liikaa kahvia, muuttuu läpinäkyväksi), mutta eiväthän he meitä kuuntele.

Pitkästyttävän pitkän ajan kuluttua Aino ja Sami saavat aikaiseksi paperinipun, jota he kutsuvat kirjaluonnokseksi. Se ei ole vielä valmis kirja, mutta siitä saa jo jonkinlaisen käsityksen siitä, millainen lopullisesta kirjasta tulisi. Sitä luonnosta he sitten tyrkyttävät kaikille luettavaksi ja haluavat kuulla mitä siitä pidetään. Me emme jaksa sitä koskaan lukea, kuvatkin ovat vielä ihan sellaisia keskeneräisiä lyijykynätuherruksia. Ja sitten he juovat taas kahvia ja tekevät jälleen uuden version kirjaluonnoksesta. Ja lopulta, muutaman kuukauden jälkeen, he ovat vihdoin itse tyytyväisiä. Ja sen kunniaksi keitetäänkin sitten kahvit.

Vihdoinkin alkaa lopullisten tekstien ja kuvien tekeminen. Luulisi, että edes piirroshommat sujuisivat tuosta vain, mutta kummallisen paljon puhetta ja pohtimista siihenkin tarvitaan. Kun riittävästi on höpisty, Sami alkaa piirrellä. Aino on kyllä koko ajan kommentoimassa jotain: "Ei tuon ukkelin ilme ole oikeanlainen" tai "Paviaani kävelee tällä tavalla". Ja sitten Aino ilmehtii ja elehtii malliksi keskellä työhuonetta. Meidän mielestämme se on aika noloa. Lopputuloksena on yhdessä mietitty piirros, jonka Sami piirtää läpi toiselle paperille hiusterällä ja pullotussilla. Nämä puhtaaksi piirretyt kuvat Aino skannaa tietokoneelle. Siellä hän värittää ne ja asettelee niitä kirjan sivuille. Tässä  vaiheessa voisi kuvitella, että homma on sillä selvä. Mutta ei! Kuviin täytyy kuulemma lisäillä vielä kaikenlaisia kivoja "pikkuvitsejä" ja joitakin tekstejä ja kuvia pitää muutella. Ja kahvia kuluu taas. Ja sitten, lähes vuoden kuluttua aloittamisesta, kirja alkaa olla valmis. Tekevät he toki muitakin töitä, mutta se onkin sitten toinen juttu.