Otava

Kirjailija kulkee maailmassa silmät auki ja valppaana. Taivaan tuuliin -romaani kertoo siitä, mitä maailmassa tällä hetkellä tapahtuu. Aura Hiljanen on keksitty kaunokirjallinen hahmo, mutta yhtä hyvin hän voisi olla totta. WTC:n iskujen jälkeen maailma muuttui toisenlaiseksi. Turvallisuuden tunne katosi. Muistan itsekin olleeni ahdistunut syksyllä 2001. Terrorismista tuli merkillisellä tavalla arkipäivää. Aina uutisotsikot maailmalla eivät enää edes yllätä, mikä on vähän pelottavaa. Ajatellaan vain, että onneksi en ollut paikalla - tällä kertaa.   Viisi vuotta sitten vantaalaisessa ostoskeskuksessa räjähtänyt pommi järkytti suomalaisia. Arvaamaton väkivalta tuli yhtäkkiä lähelle meitä. Väkivalta ei olekaan enää "niiden toisten", ulkomailla asuvien ongelma. Puhuttiin suomalaisen lintukodon särkymisestä ja viattomuuden katoamisesta.   Taivaan tuuliin -romaanissa kirjoitan myös omista peloistani. Aura Hiljanen on tämän ajan heijastuma. Vihainen ja turhautunut tyttö, jota kukaan ei kuuntele. Koulukiusattu lapsi, joka rakentaa vihastaan oudon ideologian. Tyttö, joka pitää terroristeja idoleinaan. Aura Hiljanen ihailee Saksan liittotasavallassa vaikuttaneen radikaalin vasemmistoterroriryhmän, Punaisen armeijakunnan ryhmän jäsentä, Ulrike Meinhofia. Meinhof kuoli saksalaisessa vankilassa vuonna 1976. Hänen virallinen kuolinsyynsä oli itsemurha, vaikka salaliittoteorioiden mukaan viranomaiset olivat vastuussa hänen kuolemastaan. Kirja on nyt yllättävän ajankohtainen, sillä Saksassa kinastellaan Punaisen armeijakunnan entisen jäsenen vapauttamisesta. Keväällä ryhmän toisen sukupolven johtohahmo Brigitte Mohnhaupt vapautetaan vankilasta 24 vuoden jälkeen. Useista murhista vastuussa oleva nainen ei ole katunut tekojaan.